Kuin ennenvanhaa
Pitkästä aikaa pääsimme perheen kanssa nauttimaan karusellin kyydistä. Tuli mieleen oma lapsuus.
Ilmapallofiguurit
Eräässä tapahtumassa soitellessani posetiivia, luokseni saapui kuin taikaiskusta tunisialainen itseoppinut taikuri. Hän kertoi haluavansa auttaa minua ja opettaa ilmapallofiguurien teon. Sovimme tapaamisen kahvilaan ja siellä hän näytti kädestä pitäen, miten ilmapallosta väännetään koira ja miekka.
Uskoin ideaan ja saman tien tilasimme Belgiasta ison laatikollisen taikurin ilmapalloja vääntelyyn sekä ilmapallohelikoptereita myytäväksi.
Ensimmäisen ilmapallotaituri tarjouksen laitoin jo seuraavana päivänä. Se ei valitettavasti tuottanut tulosta.
Pian sain kuitenkin keikan kauppakeskukseen Lappeenrantaan.
Jouduin siellä käsipumpulla täyttämään 800 ilmapalloa. Tapahtumaa oli mainostettu lehdessä isosti ja lapsia olikin tupa täynnä.
Ilmapallojen pumppaaminen käsin oli niin haasteellista, että katsoin tarpeelliseksi keksiä jotain työtäni helpottamaan. Kehittelin kompressorin, jolla taikurin ilmapallon pystyi täyttämään sekunnissa. Luultavasti olen Suomen ainut, joka tällä tavoin ilmapallot täyttää.
Ilmapallotaituri Alfred saa lasten silmät loistamaan vääntelemällä ilmapallofiguurit, koirat, miekat, jatimatikit, jäänaskalit ja rautakanget tai muuta hauskaa lasten toiveiden mukaan kaupoissa ja kauppakeskuksien tapahtumissa.
Useimmiten tilaajana on kauppakeskuksen johtaja, joka ei itse kehtaa lyödä leikkimielisesti lapsia päähän ilmapallolla, vaan tilaa Alfredin toteuttamaan haaveensa.
😂😂😂
Ilmapallohelikoptereista sen verran, että niiden esittely oli mainio show. Kun isät näkivät niiden lentävän ja vinkuvan, halusivat he hankkia sellaiset näyttääkseen lapsillensa kuinka ne toimivat. Kauppa kävi kuin siimaa. Ilo oli kaikkien puolella.
Menneinä vuosina ilmapalloissa oli perävalotakuu. Nykyisin olen pidentänyt takuuajan kuuteentoista vuoteen siinä toivossa, että se lupailisi minulle pitkää ikää ja lasten viihdyttämisen jatkumista.
Alfred ilmapallomies
Haitari
Musiiki soi ja kauppa käy
Kauniina kesäisenä päivänä soitellessani posetiivia Kokkolan torilla, tuli luokseni Tukholmasta kotoisin oleva vanhempi herrasmies.
Hän tiedusteli halukkuuttani ostaa haitaria. Vastasin, että heti, mikäli sellaista osaisin soittaa. Hän kertoi omistavansa haitarin, jota takuulla osaisin soittaa. Kyseessä oli saksalainen puoliautomaattinen posetiivin omainen haitari. Markkinamiesten tapaan hintaa hierottiin puoli tuntia ja pääsimme kumpakiin tyydytttävään sopimukseen.
Näin syntyi ranskalaismuusikko Alfred ja musiikkitarjontani laajeni.
Ensimmäinen keikkani järjestyi tavalla, joka hämmästytti minuakin: Tarjotessani posetiivi-palveluita Stockmannin tavarataloon Helsinkiin, he kertoivat pian alkavista ranskalaisviikoista. Halusivat tapahtumaansa ranskalaismuusikon viihdyttämään vierailijoita. Lupasin sellaisen järjestyvän.
Ranskalaisen taikuriystäväni vieraillessa luonani samoihin aikoihin laadimme tarjouksen sähköpostiin ranskaksi. Tunnin päästä tarjous oli vastaanotetu ja keikka plakkarissa.
Mutta! Todellisuudessa en osannut ranskaa enkä soittaa. Luonteelleni ominaiseen tapaan omaksuin kuitenkin ranskalaiset tervehdykset ja toivotukset sekä opettelin esiintymään luontevasti puoliautomaattisella haitarillani tuota pikaa. Keikka meni hyvin ja kaikki tykästyivät esiintymiseeni ikihyviksi.
Olen saanut vahvistaa ranskalaismuusikon rooliani mitä moninaisimmissa tapahtumissa vuosien ajan.
