Posetiivarit Suomessa -historia
Posetriivari Alfred on yksi harvoista keikkailevista posetiivareista Suomessa
200 eKr. pergalainen Apollonius kirjoitteli hydraulisista uruista, joiden ilmanpaine syntyi vesivoiman avulla. Kuusi vuosisataa myöhemmin arabialainen Bana Musa laati posetiivin rakennekuvauksen. 1700-luvulla vesivoima korvattiin palkeilla. Posetiivista tuli siirrettävä. Sitä alettiin soittaa toreilla ja pestuumarkkinoilla. Sen soitto välitti uusimmat oopperasävelmät, iskelmät, tanssit ja koraalit kartanosta toiseen.
Posetiivarit olivat usein parrakkaita ukkeleita. He pukeutuivat koreisiin vaatteisiin ja kuljeskelivat rauhallisesti aina sinne, missä oli ihmisiä koolla. Pääasiallisen toimeentulonsa he saivat Onnenlehtiä kaupittelemalla. Onnenlehdet olivat pieniä ennustuksia, joissa kalliimmassa versiossa oli kuvakin mukana. Niihin suhtauduttiin kuten horoskooppeihin, kuka uskoi kuka ei.
Apuna tässä Onnenlehtien kaupittelussa posetiivarilla usein oli kesyjä pieniä eläimiä: marakatti, orava, varis tai kissa. Muutakin rihkamaa posetiivarilta sai ostaa. Hän kauppasi mm. piparminttumakeisia, mesileipää ja riikinkukon sulkia.
Niin kiertolaisia kuin olivatkin, posetiivarit pysyttelivät erossa sopimattomista ja rikollisista touhuista. Heidän ammattiaan pidettiin kepuliammattina, mutta heihin kuitenkin suhtauduttiin ystävällisesti ja ehkä hieman säälien. He saivat maksaa yösijansa ja ruokansa soittamalla ja jakamalla ilmaisia ennustuksia.
Preussilainen Marttin Lehman oli Suomen ensimmäinen posetiivari. Hän tuli Helsinkiin joulukuussa 1830. Kuopio oman posetiivarinsa seuraavana vuonna ja Krimin sodan jälkeen heitä riitti maanvaivaksi asti. Ensimmäiset posetiivarit tulivat Saksasta ja muista pohjoismaista. 1840 -luku oli italialaisten posetiivareiden aikaa. Suomalaisia soittajia olivat Tammelan pappa eli Kalle Holm, Oskari Luoma, Jaakko Somppi ja Vännäri eli Verner Helenius. Posetiivin kuuntelijoiden suosikkisävelmiä olivat Yli aaltojen, Titanic Hymni, Santa Lucia, O sole mio sekä Mantzurian kukkuloilla.
Talvi oli raskasta aikaa etelästä tulleille viihdyttäjille ja heidän marakateilleen. ”Koreissa silkkivaatteissa kiertelevät kartanosta toiseen, kädet kohmeessa ja jalat loassa”.
Posetiivin valtakausi kesti sata vuotta. Gramofoni syrjäytti sen Suomessakin 1930-luvulla. Viimeisimpiä päätoimisia posetiivareita oli Helsingin Tapanilassa asunut Giovanni Celaschi. Hänelle myönnettiin posetiivin soittolupa vielä vuodeksi 1956, jolloin hän 82-vuotiaana kuoli.
Viime vuosina on Suomeen hankittu muutamia posetiiveja. Posetiivari Alfred omistaa näistä yhden. Kansallisista museoista posetiiveja ei löydy, mutta markkinoilla posetiivin säveliä vielä saattaa kuulla.
ORGAN GRINDERNS HISTORIA
Posetriivari Alfred on yksi harvoista keikkailevista posetiivareista Suomessa
200 eKR. Apollonions från Prega skrev om hydraulisk orgel dess tryck kom från vattnet. Sex århundraden senare skrev Arabiska Bana Musa vevlirans struktur beskrivning. På 1700-talet ersattes vatten trycket med balkar. Vevliran blev flyttbar. Man började spela med den de nyaste oppera noterba, shlager, danser och koraler från herrgård till herrgård.
Organ grinderna var oftast skäggiga gubbar. De klädde sig ut i fina kläder och gick runt om där var människorna hade samlats. Huvudsakliga inkomstkällan fick de genom att sälja lyckoblad. Lyckobladen var små prognoser och i dyraste versionen fanns det också bilder med. De möttes med exempelvis som horoskop somliga trodde somliga inte.
Som hjälp i försäljning av lyckoblad hade organ grindern med sig tama små djur. Marakattor, ekorrar, kråka eller katt. Man fick också köpa andra små saker av organ grindern. Han sålde t.ex. Pepparmyntsgodis, majsbröd och påfågel fjäder.
Även de var vandrare så stannade organ grinderna ifrån orättvisa och kriminala händelser. Man höll deras yrke som oproffessionell. Men endå var man vänlig mot dem och man tyckte synd om dem. De betalade nattplatsen och maten med att spela musik och dela ut gratis prognoser.
Matti Lehman var Finlands första organ grinder. Han kom till Finland i december 1830. Efter krimkriget räckte de ända till pest. De första organ grinderna kom från Tyskland och andra nordliga länder. 1840-talet var den Italienska organ grindernas tid. Finländska musiker var Tammela morfar eller Kalle Holm, Oskari Luoma, Jaakko Somppio och Vännäri alltså Verner Helenius, Vevpositiv lysnarnas favoritlåtar var över vågorna, Titanic hymn, Sankta Lucia, O sole mio och Mantzurian kullarna.
Vintern var en hård til för de underhållare som kom från södern. ”De gick i fina silke kläder från herrgård till en annan. Deras händer var kalla och fötterna i slask.”
Organ grinderns makt år varade i hundra år. Gramofonen underträngde den i Finland på 1930-talet. Den sista heltid organ grindern var Giovanni Celaschi som bodde i Helsingfors. Han fick tillstånd att spela vevliran ytterligare i ett år 1956. Då han dog vid en ålder av 82.
Under de senaste åren har Finland fått några vevliror. Organ grindern Alfred äger en av dessa. Man kan inte hitta vevliror i nationella museer. Men på marknaden kan man fortfarande höra toner av vevliran.